Rytminen voimistelu

Rytminen voimistelu on kansainvälisen voimisteluliiton, FIG, virallinen kilpaurheilulaji. Se kehittyi ensin naisvoimistelusta moderniksi voimisteluksi ja siitä rytmiseksi kilpavoimisteluksi. Uusin nimike rytminen voimistelu otettiin käyttöön vuoden 1998 lopussa. Olympialajina rytminen voimistelu on ollut vuodesta 1984 (yksilöt) lähtien. Joukkue kilpailumuotona tuli mukaan 1992. Lajisuoritus muodostuu musiikin mukaan tehdystä liikesarjasta, jossa käytetään välineenä joko narua, vannetta, palloa, keiloja tai nauhaa. Rytmisessä voimistelussa kilpaillaan sekä yksilö- että joukkuekilpailussa. Yksilösuorituksen kesto on on 1.15-1.30 minuuttia ja joukkuesuorituksen 2.15-2.30 minuuttia.

Suomeen rytminen voimistelu tuli Neuvostoliitosta ja ensimmäiset Suomen mestaruudet jaettiin 1971. Suomella on kiistaton johtoasema Pohjoismaissa. Olympialaisissa Suomella on ollut edustaja kolme kertaa: Hanna Laiho edusti Suomea Barcelonassa 1992, Katri Kalpala Atlantassa 1996 ja Heini Lautala Sydneyssä 2000.

Rytminen voimistelu on monipuolinen taitolaji. Lajissa vaaditaan samanaikaisesti sekä urheilullisuutta että taiteellisuutta. Fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien lisäksi laji vaatii harrastajaltaan kykyä liikeilmaisuun. Laji aloitetaan yleensä n. 5 –7-vuotiaana.

Rytmisessä voimistelussa suoritus perustuu monipuolisten vartalon perusliikkeiden hallintaan. Hyppyihin, piruetteihin, tasapainoihin, taivutuksiin ja muihin vartalon liikkeisiin yhdistyy välineiden taiturimainen käsittely. Lajin monipuolisuudesta ja vaativuudesta johtuen myös harjoittelu on erittäin monimuotoista. Fyysisten ominaisuuksien, väline- ja ohjelmaharjoitusten lisäksi harjoitusohjelmaan kuuluu aimo annos lajin tarpeita vastaamaan sovellettua klassista balettia. Suomalaisen huippuvoimistelijan harjoitusmäärä nousee usein 30 viikkotuntiin.

Rytminen voimistelu on urheilumuoto, jossa musiikki, voimistelijan liike ja väline muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Rytmisen voimistelun sanotaan olevan maailman kaunein urheilulaji.

Kansalliset kilpailut

Rytmisen voimistelun kilpailujärjestelmä muodostuu kahdenlaisista kilpailuista: ikäkausi- ja luokkakilpailuista. Luokkajärjestelmän mukaisissa kilpailuissa kilpaillaan voimistelijan tason, ei iän perusteella. Ensimmäinen luokka on ns. jumppakouluasema ja Mestariluokka on luokista korkein. Kaiken kaikkiaan luokkia on kahdeksan. Voimistelijan on mahdollista nousta luokasta toiseen puolivuosittain. Nostot luokasta seuraavaan tekee erillinen luokkanousuista vastaava työryhmä. Luokkanousujärjestelmässä kilpaillaan sekä yksilö- että joukkueohjelmilla.

Arvostelu

Pisteistä annetaan kolmesta eri osa-alueesta: teknisestä, taiteellisesta ja suorituksesta. Kunkin osa-alueen pisteet ovat välillä 0-10. Teknisessä arvossa voimistelija saa pisteitä sekä vartalon vaikeusosista että välineen vaikeusosista. Voimistelijan loppupisteet muodostuvat seuraavalla tavalla: tekninen + taiteellinen+suoritus. Näin ollen voimistelijan maksimipisteet ovat 30.00 pistettä. Sääntöjä tarkennetaan olympiadeittain ja kaikki tuomarit joutuvat uusimaan tuomarikorttinsa olympiadin alussa.